Deep South: Part Deux

Pikkulauantai Austinissa nostatti bilefiilikset korkealle. Löysimme hyvätasoisen nuorten menomestan, missä pääsimme näyttämään loistavaa taituruuttamme tanssilattialla jenkkimimmien heiluttaessa äässiä poikien välissä. Ilta oli onnistunut ja matkaa oli taas aamulla mukava jatkaa eteenpäin.

Seurueen tavoite on taas välttää viimeiseen asti Interstate-moottoriteitä, mitä voi suositella muillekin autoilijoille. Ajonopeudet pikkuteillä ovat lähes yhtä kovat kuin suurilla väylillä, mutta liikennettä ei ole nimeksikään ja maisemat ovat huikeat.

Risti merkkaa kohtaa, jossa ensimmäinen luoti osui JFK:hon.

Ensimmäinen pysähdys Lonely Planetin suosittelemassa Fort Worthin länkkärikylässä on pettymys. Paikka on yhtä aito kuin makkaraperunat Kanariansaarilla ja kaupungin mollaamisen jälkeen siirrymme nopeasti Dallasin ydinkeskustaan. Käymme ihmettelemässä Kennedyn surmapaikkaa jonka jälkeen etsitään legendaarista iD Softwaren päämajaa. Eero siirtyy siksi ajaksi paikalliseen urheilubaariin ja toivottaa nörteille mukavaa päivän jatkoa.

Aamulla karistamme Texasin pölyt vaatteistamme ja ajamme Katrinan löylyttämään Lousianaan. Pohjoisen metsämaisemat ja öljyrahoilla rakennetut huvilat hivelevät silmää , vaikka teiden varsilla lojuu lukuisia nukkumaan jääneitä Turreja ja Musteja, jotka ovat siirtyneet paremmille metsästysmaille.



Mississippin puolella maisemat vaihtuvat täysin. Jos luuli Texasin olevan junttien takapajula erehtyi täysin. Vatsa kurnii, mutta 99 %:sti värillisessä slummiutuneessa Greenvillessä autoa ei uskalla jättää parkkiin ja jäämme nälkäisiksi. Rikkaammista ajoista muistuttaa Mississippillä kelluvat lähes tyhjät casinolaivat. Maileittain maissi- ja puuvillapeltoja, ränsistyneitä maatiloja ja pikkukyliä autioine bensa-asemineen ja kahviloineen.
Kuollut mesta. Päädymme päivittämään blogia Arkansasin puolelle.

-eero