lauantaina, heinäkuuta 21, 2007

"This is a very nice moottoritie."

Keskiviikkona olimme vaikean valinnan edessä: Philadelphia Rocky-leffasta tuttuine portaineen vaiko päivän visiitti Kanadaan? Minuutin mietinnän jälkeen käänsimme keulan kohti Ontario-järveä vaahteranlehdet silmissä.

Rajamuodollisuudet hoituivat sutjakasti varsin mukavissa maisemissa Niagaran putouksilla. Ensivaikutelmat olivat hämmentävät - USA:han verrattuna erilaista oli ainoastaan se, että nopeusrajoitukset oli ilmoitettu kotoisasti kilometreissä. Pikaruokakeskittymät, Support our troops -plakaatit ja muut noudattivat samaa kaavaa kuin etelänaapurissa. Missä oli se Kanada, jonka huhuttiin olevan Amerikan eurooppalaistunut isoveli?

Torontoon päästyämme tilanne muuttui: Tämä kaupunki on todennäköisesti yksi maailman parhaimmista asuinkaupungeista, vaikka asukasluku lähenteleekin viittä miljoonaa. Pyörittyämme viimeisen päälle kiillotetussa keskustassa käyden mm. maailman korkeimmassa tornissa CN Towerissa ja Hockey Hall of Famessa, siirryimme laitakaupungille tarkoituksena päästä ulos Torontosta. Myös lähiöt olivat varsin suomalaistyylisiä eli siistejä ja erittäin turvallisen tuntuisia, toisin kuin Amerikan ghetoissa. Ulospääsyssä meni noin tunti ajaessamme samaa korttelia ympäri.


Toinen päivä Kanadassa meni lähinnä sadekeliä ihmetellessä. Vajaa kaksi päivää täällä ei todellakaan riittänyt meille, vaikka mutka matkasuunnitelmassa olikin ehdottomasti yksi reissumme parhaista kokemuksista. Takaisin 'valtoihin ja suuntamat kohti Bostonia...

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vai ehditte te peräti sinne ylös Kanadaan.Hämmentävähän se putous on. Ette muuten kerro miten paljon kilometrejä - tai mitä maileja ne nyt on - on tullut ajettua. No, ehkä lopuksi saadaan tietää.
Minä lähden huomemman kahdeksi viikoksi Ranskaan - siis eurooppalalaisen sivistyksen kehtoon ja tulen 4.8. Hyvää loppumatkaa!
Tuula

Anonyymi kirjoitti...

Bostonista tulossa v*tun kova pläjäys!

Anonyymi kirjoitti...

I like your blog