perjantaina, heinäkuuta 20, 2007

"Ask not what your country can do for you - ask what you can do for your country."


Kentuckystä siirryimme itään Appalakkien yli kansallispuistotietä pitkin. Jälleen kerran maisemat olivat postikorttimaiset ja peuroja riitti. Vuoriston loputtua tunnelma muuttui selvästi "itärannikkomaiseksi" - Keskilännen kirkkoriveistä ei ollut tietoakaan ja puskuritarrojen perusteella mielipiteet olivat monipuolisempia.


Washington D.C. - Yhdysvaltojen Helsinki. Valmistauduimme päivään kunnolla, sillä kaupungin lukuisia muistomerkkejä, poliittisia nähtävyyksiä ja patsaita ei käydä läpi kovin lyhyessä ajassa. Ennakko-odotukset paikasta olivat kuulopuheiden perusteella varsin hillityt mutta pääkaupunki osoittautuikin varsin upeaksi ja aikaavieväksi vierailukohteeksi.



Turistille keskusta oli täydellinen: kaikki tärkeimmät nähtävyydet Capitolista Lincolnin muistomerkkiin olivat kävelyetäisyydellä toisistaan. Kiintopisteenä toiminut Washingtonin monumentti auttoi suunnistamisessa. Auto kannattaa suosiolla jättää parkkiin, ellei pujottelu hektisessä ja suunnittelemattomassa liikenneviidakossa kiinnosta. Itse olimme vahvasti sitä mieltä, että yksi yö lisää ei olisi ollut pahitteeksi tässä kaupungissa. White Housen edessä norkoiltiin, mutta vapaan maailman johtajaa ei näkynyt.



Eeron kaipaamaa maantieromantiikkaa päästiin kokemaan Pensylvaniassa vanhassa Foster Brookin teollisuuskylässä. Suuret motelliketjut vaihtuivat vanhan mummelin ylläpitämään askeettiseen motelliin, minkä kellokin oli pysähtynyt luultavasti jo 30 vuotta sitten 13 vaille 6:een. Viereisen aamiasbaarin 8 veteeraanipappaa hiljenivät sisään tullessa, mutta puheensorina jatkui entisellään tilatessa tosimiehen aamiasta. Yhden miehistä vielä vilkuilessa epäluuloisena vastapäinen nainen tuijotti häpeilemättä suu auki muukalaista. Teini-ikäinen tytär oli jo näköradiosta nähnyt ulkomaalaisia. Tarjoilija täytti kaksi lautasta vuorella munia, pekonia, pannukakkuja ja perunoita. Viimeisenkin veteraanin saapuessa vakiopaikalleen oli aika jatkaa pohjoiseen.

Palatessa paikalle 30 vuoden kuluttua motellin kello näyttää edelleen 13 vaille 6...

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No hard feelings, mutta sitaatti "Ask not what your..." on kyllä W. Churchilliltä. Muuten haluaisn antaa blogeistanne arvosanan 10+, jos minä nyt yleensä voin niitä arvioida, /Pekka S.

Anonyymi kirjoitti...

can you email me: mcbratz-girl@hotmail.co.uk, i have some question wanna ask you.thanks