"It was some puerto rican guy"

Pyorimme viela yhden paivan Delhin saastaisilla kaduilla nahtavyyksia katsellessa.
Kaytiin katsomassa paria nahtavyytta ja pistaydyimme myos vanhassa Delhissa riksa-ajelulla.
Vanhassa Delhissa kadut olivat kapeita ja kaikenlaisia kauppoja tuhansittain. Luulimme kyydin olleen etukateen maksettu, mutta kaveri kynikin meidat puhtaiksi ja itselleen kuukauden palkan.

Uudenvuodenilta vietettiin Hotellin viereisessa baarissa, joka taisi olla ainut koko Delhissa. Intialainen seurue pyysi meidat liittymaan heidan porukkaaansa. He olivat omien sanojensa mukaan mumbailaisia kultakauppiaita. Ilta sujui hauskoissa merkeissa porukan "rikkaimman" kustantaessa koko poydan antimet. Huvi loppui lyhyeen kun jossain vaiheessa lasku lyotiin Ilmarin kouraan. Maksoimme kuitenkin vain omat juomamme, minka jalkeen palasimme hotellihuoneeseen jhttp://www.blogger.com/post-edit.g?blogID=7542300821242271364&postID=2089657051247023104atkoille.

Torstai aamuna oli vuorossa maan sisainen lento ja maaranpaana Goa. Alkoi lentokentalla iskea pieni paniikki puseroon, koska lennot olivat lahes poikkeutta myohassa ja useita peruttiin. Ei oikein olisi napannut enaa yhtaan yota viipya Delhissa. Reilun kahden tunnin tuskaisen odottelun jalkeen paasimme kuitenkin matkalle.
G-meininki oli aivan erilainen, lentokentta oli viihtyisa ja saa lamminta. Otimme kentalta taksin Benaulimiin, jossa yopaikkamme sijaitsee. Taksimatka maksoi 600 rupiaa mutta kuulimme myohemmin etta 300 olisi riittanyt. Apinoita koijattiin taas! Odotimme mielenkiinnolla millaiseksi henkiloksi hostellin legendaarinen mielenvikaiseksikin haukuttu omistaja osoittautuisi. Want to take a picture... Now give me 100 rupees

Mr Castello osoittautui oikein mukavaksi ihmiseksi, meilkeinpa ystavallisin intialainen jonka olemme tavanneet. Huone jonka saimme oli aika laava, mutta kuitenkin nukuttava. Lisaksi hostellissa oli paljon nuoria tyyppeja, jopa suomesta muutama.
Delhiin verrattuna Goa vaikutti paratiisilta. Ihmiset eivat olleet yhta toykeita kuin pohjoisessa, vaikka rahojemme perassa toki vielakin olivat. Pimea tuli melko yllattaen joskus kuuden maissa. Loppuilta ja yo kului harhaillessa viidakossa viinapullon kanssa poiketessamme liikaa paatielta ja luottaessamme liikaa suuntavaistoomme. Onneksi Ilmarin ilmiomainen kyky suunnistaa taivaankappaleista ohjasi meidat takasin kotiin. Seuraavana paiva kului rannalla juopotellessa, auringosta, muiden matkalaisten seurasta ja hyvasta ruuasta nauttien. Loppuillan tapahtumista kummallakaan ei ole selkeita muistikuvia.

Eilen vietimme paivaa raannalla. Olimme vaihtaneet hostellin karun huoneen rannalla sijaitsevaan huomattavasti viihtyisampaan risumajaan. Herra Castello ei pyytanyt vaihdosta edes mitaan ylimaaraista maksua ja heitti kamamme autolla uuteen kotiimme. Mukava mies kaikenkaikkiaan.

Otetttiin vahan rauhallisemmin ilmarin kokiessa katalaa termiittikrapulaa ja saatin myos lopullisesti nahka kunnolla karistettya Goan paahtavassa kuumuudessa. Kokeiltiin myos veneen perassa vedettavaa riippuliitoa. Tama osoittautui hauskaksi, mutta taas rahaa kynittiin meilta enemman kuin laki sallii :P.

Tanaan suunnitelmat viela auki, mutta aamuyolla pitaisi junan kyydissa suunnata kohti Mumbaita.
Myohaset uudenvuoden onnittelut kaikille ja terveisia kotivaelle!

Ollaan puolessa valissa matkaa eli puolet viela jaljella - Dr. Bombay